Sula Pinta

podcast median uusista ulottuvuuksista

#33 Pelitohtori Tony Manninen ja realXtend

realXtend on virtuaalimaailmojen luomiseen tarkoitettu avoimen lähdekoodin työkalu, joka pohjautuu Second Lifeen. Se on teknologia-alusta, jonka taustalla on tavoite 3D-internetin kehittymisestä kokoelmaksi virtuaalimaailmoja, joiden välillä avatarit voivat liikkua. Vastaavia avoimia alustoja tarjoavat Solipsis ja OpenSim, jonka kanssa realXtend on jo sopinut yhteistyöstä.

Haastattelussa pelitutkija, tohtori, toimitusjohtaja Tony Manninen LudoCraft Oy:stä.

Mainittua

joulukuu 7, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Pelit, Podcast-jaksot, Teknologia | 2 kommenttia

SulaPinta #32:Virtuaalimaailmoissa viilenevääkö? (ei:)

sulapintanov30 Lataa jakso tästä (mp3, n. 1h)

 Yoe on murtanut jalkansa ja on toipilaana neljättä viikkoa. Fyysinen inaktiivisuus tuntuu vaikuttavan kielelliseenkin ulosantiin… pahoittelee ajoittaista tokkuraisuutta ja suomenkielen kömpelyyttä :)

Aiheita:

- Eduskunnan Tietoyhteiskunta-akatemia, kaksipäiväinen seminaari jossa eri tietoteknillisten alojen edustajat kävivät kertomassa päättäjille missä mennään. Esitelmiä seurattiin livenä verkossa ja jaikuketjuissa (esimerkiksi tässä ja tässä) kommentoitiin tiiviisti. 

- Globaali talouskriisi näkyy yritysten kiinnostuksen vähenemisenä uusiin investointeihin myös virtuaalimaailmoissa. Ja kun ei ole enää joka viikko uutisia uusista korkean profiilin SecondLife-kampanjoista, sulki Reuterskin oman SL-toimistonsa. Adam Reuters-avatarnimellä liikkunut toimittaja kertoi että kyllästyi seuraamaan ihmisten tavallista virtuaalielämää.  

- pohditaan uutisarvoja ja Big Brotheria. (Viikolla 47 Big Brother talk show keräsi 560000 katsojaa; Idols, 1007000; maanantain iltauutiset, 792000).  Hesarissakin huomiota herätti uutinen otsikolla “Avioero 2.0” – mutta miten tämä eroaa siitä, että deittipalstalla tavannut aviopari eroaa sen seurauksena että toinen puolisoista löytää uutta seuraa samalta deittipalstalta?

sulapintanov30_001

- Google lopettaavain muutaman kuukauden testin jälkeen WWW-selaimessa käytettävän kolmiulotteisen hengailujärjestelmä Lively:n vuoden lopussa. Virtuaaliblogosfääri sanoo “mitäs me sanottiin”; Google kertoo oppineensa kokeilusta paljon ja uutta tietoa tullaan käyttämään tulevissa tuotteissa. 

- Siinä missä hakujätti ei osu oikeaan, suomalaisprojektit Muxlim (muslimien verkkoyhteisö) ja Xiha (kulttuuri – ja kielirajoja siltaava yhteisösivusto) ovat hyvässä kasvussa. Aiheita käsitellään myös täällä ja täällä. Keskustelu lähtee luonnollisesti pohtimaan kulttuurieroja kommunikaatiossa lännen, idän ja kaukoidän välillä… ja miksi Nokia vetäytyy Japanin kännykkämarkkinoilta.

Kännykkätarjonnasta virtuaalimaailmatarjontaan: KZero tarjoaa visuaalisessa muodossa yleiskuvan olemassaolevista virtuaalimaailmoista. 10-13 -vuotiaille suunnatut maailmat ovat edelleen vahvoilla; uutena tulokkaana alle 8-vuotiaiden leikkimaailmat.

Käyttöliittymistä:

- Tuija on testannut iTeddy - nallemediasoitinta. Mainonta kehui että nalle opettaa lapsia digimedialaitteiden käyttöön, mutta Tuijan mielestä käyttöliittymä toimii “vääränlaisella” logiikalla. Pitäisikö olla jonkinlainen standardi käyttöliittymistä tai siitä, mikä on tiedostorakenteessa “eteen” ja mikä “alaspäin”?

yoe-may-sonyhome1- Sonyn pelaajille suunnattu PS3-konsolille tarkoitettu virtuaalimaailma “Home” lähestyy (joojoo, ihan oikeasti) avointa betatestivaihetta. Verkkopelaaminen alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus konsolikentällä, joten pelaajien ajanviettopaikkana suosiota riittänee. (Tarkistimme: PlayStation 2:lla pääsee nettiin nykyään. Kuvassa Yoe ensi kertaa konsolikotinsa parvekkeelta maisemia ihailemassa.)

- Syksyn kuuma peliuutuus Mirror’s Edge (EA; PS3, XBOC360 ja PC) on ollut uutisissa ultra-realistisuutensa vuoksi: ei mitään ikoneita tai statistiikkaa ruudulla, liikkeen dynamiikka ja valokuvantarkka 3D-ympäristö aiheuttaa pelaajille helposti matkapahoinvointia. 

- Yoen joululahjavinkki PS3-pelaajille (nuorille tai vanhoille sellaisille): Little Big Planet tarjoaa yksinpelaajallekin riittämiin hupia, mutta verkkopeli tuo uusia ulottuvuuksia ja haasteita kenttien suunnittelun ja yhteispelin muodossa. Ja vaikka onhan noita kenttien rakentelun mahdollisuuksia ollut FPS-peleissä maailman sivu, tässä pelissä työkalut rakenteluun ja kenttien julkaisemiseen ovat aivan nerokkaita. (Tässä youtube-video Mirror’s Edge – kentästä Little Big Planetin tyyliin – ei aiheuta pahoinvointia!)

- Käyttöliittymä tämäkin: MIT:n Joe Paradiso rakentaa Cross Reality -nimistä demoa, jossa saadaan yhdistettyä reaalimaailma ja virtuaalimaailma lähes saumattomasti yhteen. Ruotsin suurlähetystö Tokiossa esittelee myös vastaavaa projektia. 

- Virtuaalimaailmat lähenevät reaalimaailmaa myös toista kautta: Kiina asetti 20% verotuksen kaikelle virtuaalitulolle. Virtuaaliraha on siis yksiselitteisesti rahaa. Habbo puolestaan kokeilee Briteissä kahden valuutan taloutta – Yoe vetelee omituisia vertauksia 80-luvun itä-Euroopan maihin, joissa kotimainen ja ulkomainen valuutta kulkivat omia polkujaan ja toivat erilaista arvostusta. 

- Sun Äitis kävi testaamassa, kuinka onnistuu Second Life:ssa avatarin muuntaminen realistisen itsensä näköiseksi – kuten Sonyn Home:ssakin, on paljon helpompaa luoda täydellisen mallivartaloinen ja posliini-ihoinen avatar kuin oikeasti elämän muokkaama bittikeho. 

- Vaikka yritykset kiristävät kukkaroiden nyörejä, opetuslaitokset ovat yhä enemmän kiinnostuneita virtuaalimaailmojen tarjoamista etäopetusmahdollisuuksista. YK:n ilmastokokousta joulukuun alussa Poznan:issa pääsee seuraamaan Second Life:ssa vähän samaan tapaan kuin taannoista Balin kokousta, ja samoihin aikoihin tiedejulkaisija Nature pitää oman ilmastokonferenssinsa myös SL:n puolella.

marraskuu 30, 2008 Kirjoittanut Yoe | Uncategorized | 9 kommenttia

#31 Kirjastojen digitaalinen tulevaisuus, 23asiaa – verkkokurssi, vieraana Mace Ojala

Kirjastolaiset opiskelivat kevätkesällä verkon sosiaalisia työkaluja 23asiaa – verkkokurssilla. Mace Ojala kertoo, mitä kurssista jäi mieleen ja miltä kirjastojen tulevaisuus digitalisoituneessa maailmassa näyttää.

Ohjelmamerkinnät
Aluksi: Miten onnistui 23 asiaa – verkkokurssi
9′ Tiedon laadusta
12′ Tiedontuottamisen prosessin dokumentoinnin tarkkuudesta
18′ Nyt kun Web2.0 on kuollut, mikä web seuraavaksi tulee?
20′ Ubiikkikirjasto on jo – voit lainata kirjan ja viedä sen mihin haluat
24′ Tulevaisuuden musiikkikirjaston asiakas: saisinko yhden kertosäkeen, kiitos
25′ Kirjan kuolemista ja e-kirjojen valta-aikaa odotettiin jo 1995. Kirja-ala on kuitenkin sähköistynyt paljon musiikkia kankeammmin.
35′ Kirjastojen tulevaisuuden riskit – jos ei tekijänoikeuslakiin saada jonkinlaista pykälää, joka turvaa kirjastoille oikeuden levittää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, kirjastoilla ei ole asiaa nettiin
40′ Kultakuume-jakso
Lopuksi: kirjastolaisten imagosta tietotyöläisinä, ja että macen hieno blogi tarvitsisi nimen

lokakuu 21, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Kirjasto, Musiikki, Opetus / Oppiminen, Podcast-jaksot | 3 kommenttia

Verkkoviestintä: videoyhteydet työssä ja vapaa-ajalla

Videoyhteyksien ottaminen on tottuneelle tietokoneen käyttäjälle varsin helppoa: Skype, Windows Live Messenger (Windows-tietokoneille) ja iChat (Maceille) ovat tätä kirjoittaessa yleisiä nettipuheluohjelmistoja, joilla voi ottaa myös videoyhteyden. Tarvittava nettikamera on yleensä uusissa kannettavissa tietokoneissa sisäänrakennettuna ja vanhempien mallien käyttäjä voi hankkia erillisen webbikameran kohtuullisella kustannuksella.

Videopuheluita suosivat erityisesti ne, jotka matkustavat työkseen paljon ja haluavat silti tavata perhettään joka päivä. Ei ole myöskään hullumpi ajatus että lapsenlapset tapaisivat isovanhempiaan netissä vaikkapa samaan aikaan joka viikko. Kummikin ehtii hoitaa lapsen elämässä läsnäolevan aikuisen rooliaan paremmin, jos voi ajoittain käyttää siihen tietokonetta avuksi. Työn merkeissäkin yhä useampi osallistuu videokokouksiin.

Tässä jaksossa käymme läpi videoyhteyksien ottamisen niksejä. Jaa omasi kommenttilootassa.

  • Kuvan asetteluun kannattaa kiinnittää huomiota, jotta toissijaiset seikat eivät pilaa juttuhetkeä. Ennakkokatselukuvasta näet, miten videopuhelun vastaanottaja näkee sinut.
  • Sijoita kamera mahdollisimman lähelle monitoria joko ylä- tai alapuolelle. Kun itse katsot monitoria nähdäksesi keskustelukumppanin kasvot, tulee katseesi suunnasta luonteva.
  • Valaistus on tärkein kuvan laatuun vaikuttava tekijä. Jos mahdollista, asetu niin, että ikkunasta osuu luonnonvalo kasvoillesi. Videoneuvottelun valaistuksen kannalta ihanteellinen paikka tietokoneelle onkin ikkunan edessä. Valon pitäisi laskeutua kasvoillesi edestä ja mieluummin ylhäältä kuin alhaalta.
  • Jos käytät silmälaseja, varmista, että niihin ei tule häiritseviä heijastuksia tietokoneen monitorista. Muiden valolähteiden tulisi olla tietokoneen näyttöä kirkkaampia. Tämä on tärkeää, koska vastapuoli tuntee olonsa epämukavaksi, ellei saa katsekontaktia
  • Yrityskäytössä videokonferenssilaitteet ovat kotikäyttöön saatavilla olevia parempilaatuisia: näyt isossa kuvassa videoscreenillä. Muista siisti ulkomuoto. Varo tiedostamattomia eleitä kuten nenän kaivaminen. Nyrkkisääntö: älä koskettele kasvojasi ollenkaan.
  • Tavallisesti yksi henkilö toimii puheenjohtajana ja kun yksi puhuu, puheenjohtaja pitää muut osallistujat mykistettynä. Näillä on käytössään nappi, jolla pyydetään puheenvuoroa.

Onko sinulla kokemusta videoyhteyksen ottamisesta työroolissa ja vapaa-ajalla? Mikä oli vaikeaa? Mikä yllätti? Mitä opit?

syyskuu 13, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Käytöstavat, Lapset, Nettielämää, Podcast-jaksot, Työ | 1 kommentti

Verkkoviestintä: mese-etiketti ja huomion jakaminen

Pikaviestin-etiketti aiheuttaa päänvaivaa joskus tottuneemmallekin verkkoviestijälle. Saako kesken intensiivisen mesekeskustelun vaieta selityksettä? Kuuluuko mesessä tervehtiä vai aloitetaanko keskustelu suoraan asiasta?

Puhelimessa puhuessa on melko helppoa huomata, jos juttukaverin huomio harhautuu kesken keskustelun johonkin muuhun askareeseen. On ihan keskustelijoiden keskinäisestä sopimuksesta kiinni, onko tämä hyväksyttävää vai ei. Jotkut asiat kuitenkin vaativat juttukaverin täyden huomion: kaverille, joka lukee samalla ruudulta tai katsoo televisiosta uutisia, ei tee mieli avata sydäntään. Verkon pikaviestimissä kuten mesessä on puhelinkeskustelua heikompi varmuus siitä, onko keskustelu toisen osapuolen jakamattoman huomion kohde. Erilaiset viestintänormit pätevät tilanteessa, jossa kanava on “aina auki”, ja molemmat osapuolet olettavat, että toinen tekee monia muita asioita juttelemisen lomassa.

Koska netin käyttäjissä on pikaviestimiseen tottumattomampia ja tottuneempia, helpottaa jos tunnistaa toisen osapuolen viestimismoodin. Sula Pinta paneutuu tässä jaksossa huomion osoittamiseen, toisen osapuolen huomioimiseen kahden esimerkin valossa.

Ikkunaiines pohti elokuussa, oliko oikeutettua loukkaantua, kun pikaviestinyhteyden päässä oleva keskustelukaveri katosi kesken keskustelun ennalta varoittamatta moneksi minuutiksi (Eettinen kysymys virtuaalikäyttäytymisestä). Tuija huomasi toimineensa kömpelösti, pahoiteltuaan mesekaverille sitä, ettei ollut vastannut tämän viikko sitten laittamaan mese-repliikkiin. Millaisia verkon viestintäkulttuureihin liittyviä potentiaalisia konfliktin kohtia sinä olet huomannut?

syyskuu 6, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Ihmissuhteet, Käytöskoodisto, Nettielämää, Podcast-jaksot | 10 kommenttia

#31: Mia löysi puolison Second Life – virtuaalimaailmasta

Mia tapasi tulevan miehensä pari vuotta sitten Second Life – virtuaalimaailmassa. Nyt hän asuu ja työskentelee USAssa. Millaisin askelin avatareiden tuttavuus syveni parisuhteeksi? Miten sujui tuoreelta parilta virtuaaliseksi?

Virtuaalimaailma, Mese, Skype, blogi, sähköposti, tekstiviestit — millaisia käyttötapoja median muodoilla on ihmissuhteiden ylläpitämisessä?

Tämä on Sula Pinta – ohjelmasarjan tuotantokausien välinen erikoisjakso – kolmas tuotantokausi käynnistyy lokakuussa.

elokuu 4, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Ajanviete, Identiteetti, Ihmissuhteet, Nettielämää, Podcast-jaksot, pelaaminen | 7 kommenttia

Verkkoidentiteetin rakennusainekset: Profiilikuva

Kuva viestii persoonallisuudesta voimakkaasti. Se kertoo yhdellä vilkaisulla, onko nettipersoona rento vai muodollinen, vakava vai humoristinen, huoliteltu vai hutaistu.

Vaikka olisi verkossa omalla nimellään, kasvojaan ei välttämättä tarvitse esitellä. Profiilikuvaksi voi valita jonkin muun kuin kasvokuvan. Varmin valinta on tällöin itse otettu valokuva jostakin maisemasta tai esineestä. Kiiltäväkylkinen kahvipannu vai täysi työkalupalkki? Koivun oksa, ahomansikka vai voikukka? Omalla kotikadulla otettua näkymää ei kannata käyttää profiilikuvana jos haluaa varmistaa, että kukaan ei voi siitä päätellä, missä asuu.

Jos omalla naamalla esiintyminen on luontevaa, nettiprofiilia varten kannattaa kuvauttaa tuore kasvokuva. Kännykkäkamerallakin saa nettiprofiilikuvaksi kelpaavaa jälkeä, mutta sitä parempi, jos käytettävissä on digipokkari. Jos tietokoneella on nettikamera, saa kuvan silläkin.

Joissakin palveluissa kasvokuvaa edellytetään. On palveluja, jotka perustuvat sille idealle, että itsestä kootaan kuvagalleriaa. Kotimainen esimerkki tällaisesta on erityisesti nuorten suosima IRC-Galleria. Omien kuvien esittely voi tuntua oudolta, mutta toisaalta 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat vauvasta asti tottuneet poseeraamaan digikameralle. Heidän kuviaan on lähetelty sähköpostissa ystävien ja sukulaisten ihasteltavaksi. Netin kuvagalleriat ovat saman kulttuurin jatketta, nyt hyväksyntää haetaan vain kaveripiiristä.

Kun kerran muokkaa asiallisen profiilikuvan ja tallettaa sen tietokoneelleen sellaiseen paikkaan, että löytää sen toistekin, uusiin palveluihin rekisteröityminen sujuu nopeasti.

Tunnistettavaa, edestä päin kuvattua, kasvokuvaa kannattaa suosia profiileissa, joita käytetään julkiseen yhteiskunnalliseen ja ammatilliseen esiintymiseen. Kuvan tyylilajia valitessa voi miettiä, millaisen kuvan haluaisi nähdä ammattilehdessä nimitysuutisensa yhteydessä.

Jos käy otattamassa nettiprofiilikuvan ammattivalokuvaajalla, on kuvan internetkäytöstä sovittava erikseen. Jo hankittua muotokuvaa ei siis ole lupa skannata nettiin sopimatta siitä jälkikäteen.

Harrastusyhteisöön sopii vapaamuotoisempi kuva. Parhaan lopputuloksen saa, jos värvää valokuvaustaitoisen ystävänsä urakoimaan valikoiman otoksia itsestä sinusta harrastuksen parissa. Sopivaa tyylilajia hakiessasi voi tällä kertaa miettiä, miltä kuva näyttäisi paikallislehdessä omasta harrastuksesta kertovan jutun yhteydessä.

Yoe, profiilikuva
Kaverin kanssakin on hyvä sopia kuvan käyttöoikeuksista verkkopalveluissa. Paras olisi, jos tästä sopimisesta jäisi kummallekin talteen kirjallinen dokumentti, ettei asiasta tule myöhemmin epäselvyyttä.

Kun perustaa tunnuksia sellaiseen verkkopalveluun, jossa ei aio esiintyä julkisesti tunnistettavalla persoonallaan, valitaan profiilikuva sen mukaan. Kuvassa voi edelleen esiintyä itse, mutta tällä kertaa kasvoja peittävät hiukset tai kuva on tyylitelty siluetti.

Palveluihin voi hyvin rekisteröityä aluksi ilman kuvaakin ja lisätä sen vasta, kun tietää haluavansa jäädä taloksi joksikin aikaa. Profiilikuvan voi vaihtaa mielensä mukaan, joten sen pohtimiseen ei kannata käyttää kovin paljoa aikaa verkkouran alussa. Kun on ollut yhteisössä mukana jonkin aikaa, on myös itsellä parempi käsitys siitä, millaisella kuvalla omaa persoonaa haluaa tuoda esille.

Jos sopivaa kuvaa ei ole käsillä, kannattaa profiili mielummin jättää kuvattomaksi kuin kopioida kuva verkosta. Tottuneet verkon käyttäjät tunnistavat heti tyypilliset netistä imuroidut sarjakuvasankareiden tai julkkisten kuvat ja vaikka palvelun ylläpito katsoisikin tekijänoikeusrikkomusta läpi sormien, niiden käyttäminen on noloa.

heinäkuu 23, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Identiteetti, Nettielämää | 5 kommenttia

Kirjaprojekti käynnistyy: alkusanat valottavat tavoitteita

Sula Pinta – tiimi on ryhtynyt kirjoittamaan yksityishenkilöille tarkoitettua sosiaalisen webin opasta. Työstämme käsikirjoitusta Google Docsissa ja keskustelemme työn edistymisestä viikottain Skypessä.

Aloituskappale Kohti luontevaa verkkoläsnäoloa on nyt julkaistu Sula Pinta – sivuilla. Se valottaa ajattelumme lähtökohtia ja kirjan tavoitteita.

Sosiaalisen median hengessä haluamme teidät mukaan kirjan tekemiseen. Siksi julkaisemme silloin tällöin keskeneräistä tekstiä ja audiota kirjapalavereista, jotka taltioimme kokonaisuudessaan itsellemme myöhempää referenssiä varten.

Tässä vartin mittaisessa keskustelunpätkässä (MP3 6,6Mt) pohdimme, kenelle ollaan kirjaa kirjoittamassa, miten lukijaa puhutellaan, miten suhtautua vakaumuksellisiin internetinvihaajiin ja mitä se tarkoittaa kun ihmiset sanovat “mulla ei o aikaa internetille”. Ajatukset ja näkökulmat ovat tervetulleita joko kommentteina tähän blogiin tai meilitse tuija miukumauku tuija piste tv tai yoe miukumauku iki piste fi.

Mielipiteitä läheisten käännyttämisestä netin sosiaalisten palveluiden käyttäjiksi on pyydetty myös Jaikussa:

heinäkuu 8, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Nettielämää | 2 kommenttia

Sula Pinta – kohta myös kirjana

Sula Pinta kirjana?

Jos Sula Pinta olisi kirja, niin millainen kirja se olisi? Kerroimme suunnitelmistamme jakson #30 lopussa (erillinen seitsemänminuuttinen audio tästä). Ajatuksiamme kirjan sisällöstä ja käyttötarkoituksista:

  • Jos haluat vilkastuttaa seuraelämääsi hankkimalla uusia tapoja viettää aikaa vanhojen tuttujesi kanssa virtuaalisissa ympäristöissä
  • Jos olet isovanhempi tai kummitäti, ja haluat leikkiä lapsen kanssa etänä
  • Jos haluat perustaa uuden persoonallisuuden, joka ei millään tavalla yhdisty naapureidesi, ystäviesi ja työtovereittesi tuntemaan persoonaasi
  • Kirja auttaa miettimään, millä strategialla omaa verkkoidentiteettiä lähtee rakentamaan; strategia riippuu siitä, mitkä ovat tavoitteet; lukija ehkä voi alkaa tunnistamaan omia tavoitteitaan ylä olevien henkilöesittelyjen ja turistikierroksen avulla – kirja opastaa, millainen netti-identiteettistrategia sopii millaiseenkin toimintaan

Ylläolevassa kuvassa on eräänlainen hahmotelma siitä, mihin tämä Sula Pinta – kirja sijoittuisi kirjojen kentässä: sen paikkaa markkeeraa paperinippu oikeassa yläkulmassa. Jonkinlainen opas, virtuaalimaailmojen turistiopas, enemmän käytännönläheinen kuin teoreettinen ja enemmän yksityishenkilölle kuin yrityksille tai yhteisöille.

Sula Pinta – podcastin kuuntelijoiden apu kommenttien, ideoiden ja ehdotusten muodossa on nyt tarpeen: nakkaa oma näkemyksesi tällaisen kirjan tarpeellisuudesta vaikka suoraan tähän kommentiksi tai jos haluat mieluummin kommunikoida yksityisemmin, sähköpostitse: tuija ät tuija piste tv tai yoe ät iki piste fi.

kesäkuu 28, 2008 Kirjoittanut Tuija Aalto | Kirjat, Nettielämää | 4 kommenttia

Sula pinta #30: Tulevaisuus on jo täällä (mutta emme huomaa sitä)

Toisen kauden päätösjakso nauhoitettiin lopultakin, sadekausista, maanjäristyksistä ja huonoista Skypekeleistä huolimatta. Sula pinta-podcast täytti vuoden; mitä on tämän aikana virtuaaliolemisen kentällä tapahtunut? Spekuloimme myös rankasti ja vapautuneesti tulevaisuuteen katsoen; pohdimme roskapostiongelmaa, kaupunkirakentamista, mainonnan kohdentamisesta, yksityisyydensuojasta, nettimaineen ja reaalimaailman maineen yhteensulautumisesta ja lopuksi paljastamme suuria suunnitelmia maailmanvalloituksestamme!

Kiitos kaikille kuuntelijoille vielä kerran – seuranne on tehnyt kuluneesta vuodesta antoisan. Palaamme kesätauon jälkeen ääneen, mutta olemme kuulolla kaikilla kanavilla silläkin aikaa:)

Mainittua:

kesäkuu 25, 2008 Kirjoittanut Yoe | Podcast-jaksot | 5 kommenttia

« Edelliset artikkelit     Seuraavat artikkelit »