Somus -hankkeessamme edustan osahanketta otsikolla Välitön media. Termin olen keksinyt päähineestäni tarkoittamaan suunnilleen samaa kuin tosiaikaweb =) Tavoitteena on tutkia, miten pikaviestintä ja tosiaikainen informaatio vaikuttavat kansalaisten, hallinnon ja joukkoviestimien suhteisiin ja uusiin yhteistyömuotoihin:

http://bit.ly/4rPNaL

Näkymät ovat aika huisat. Seurasin keväällä H1N1:n leviämistä Google Mapsista. Niinikään nuo reaaliaikaiset tilastot graafeina esimerkiksi Twitteristä ovat aika vinkeitä. Tuli olo, että olen hetkittäin paremmin perillä H1N1:n leviämisestä kuin keskimääräinen suomalaisviranomainen.

Etelä-Koreassa Naver on päihittänyt Googlen. Ihmiset hakevat Naverista informaatiota mitä netissä tapahtuu nyt. Hieman kuin tosiaikainen skannaus mitä taajamassa tapahtuu.

Mutta tosiaikaisuuskaan ei ole enää muotia. Google ennusti muun muassa Euroviisujen voittajan ;P Tulevaisuuden Yahoo -hakuja ennakoi myös edesmennyt TechBuzz. Eli jos päästään käsiksi mitä ihmisten päässä liikkuu (kuten Google -haut) niin kannattaisi alkaa harjoittaa vedonlyöntiä.

Tokihan yliopistot ovat nettiä käyttäneet kommunikaatiossa jo pitkään, pidempään kuin monet muut – mutta kyse onkin tästä sosiaalimedian käyttöönotosta. Opetuslaitokset ovat tosiaankin varsin mainiosti ottaneet erilaiset virtuaaliareenat käyttöönsä; e-oppiminen on itse asiassa malliesimerkki siitä miten sosiaalimedia antaa konkreettista etua vanhempiin menetelmiin verrattuna.

Varsinaisen tieteenteon piirissä kokemukseni on, että vaikka Skypeä toki käytetään puhelimen korvikkeena ja toisinaan jopa artikkeleita väännetään Google Docsissa, varsinainen sosiaalinen toiminta – joka on itse asiassa äärimmäisen tärkeä osa koko nykyaikaista tiedekoneistoa! – keskittyy edelleen lähes täysin kasvokkain tapaamisiin konferensseissa. Tiedonjakamisen suurena esteenä on arkaainen arvostuksen- ja rahanjakopolitiikka, joka perustuu julkaisupisteisiin ja aktiivisesti ehkäisee vapaata kommunikaatiota virallisten julkaisukanavien ulkopuolella.

Toivoa kuitenkin on, ja mailmalla on yksittäisiä sankarilaboratorioita jotka pyrkivät rikkomaan kaavaa ja antavat tuloksensa avoimesti kaikkien käyttöön sitä mukaa kun niitä syntyy. Tieteellisen menetelmän ytimessä on kuitenkin tarkka vertaisarviointi, jonka nykymuotoisen ilmenemismuodon korvaaminen crowdsourcingilla tai vastaavalla ei ole aivan yksiselitteistä vaikkakin toivottavasti mahdollista. Toivoisin kuitenkin, että sosiaaliverkostoista syntyisi edes satojen viikottaisten lukufiidiin ilmestyvien artikkeleiden lukemista helpottava suodatin.

Ja lopuksi: jotkin asiat vain vievät aikaa. Uutta mutanttihiirilinjaa ei kasvateta viikossa vaikka kuinka nopeasti bitti liikkuisi tutkijoiden työpöytien välillä.

(toim.huom: käytän sanaa ‘tiede’ yksinomaan tarkoittamaan luonnontieteitä.)