Tulin vain ohimennessäni kertomaan, että olette loistavia! Useat jaksot on tullut kuunneltua ja useinmiten nurmikonleikkuu hommissa (kesäisin…talvella vähemmän..nurmikon leikkuuta…podcastia kyllä). Niin menee aika siivillä ja tylsä taski, kuten Nurmikon leikkuu sujuu teknolgiamaailman uutisoinnin siivittämänä.

Teillä on aivan loistava ote tarinan kerrontaan ja käsittelette erittäin luovasti ja kansantajuisesti vaikeitakin teknisiä innovaatioita ja virtuaalimaailman uusia tuulia. Ohjelmaanne on sanalla sanoen miellyttävä ja helppo nauttia.

Useinmiten ja aina ohjelmanne herättä paljon ajatuksia ja kommentteja…mutta edellä mainitusta mobiilista syystä, kommenttien jättäminen on jotenkin hankalaa. Keskusteluun pitäisi päästä osallistumaan saman tien…ihan siitä iPodista tai puhelimesta (millä kulloinkin kuuntelee). Tämä ei suinkaan ole vain teidän ohjelmanne “ongelma” vaan yleisemmin asynkronisen ohjelmavirran kuva. Eli niin paljon olis sanottavaa, muttakun ei muista sitten enään kun pääsee koneelle asti.

Koska unohdin ne varsinaiset kommenttini ohjelman sisällöstä, olkoon tämä ylistyslaulu kommenttina teille. Keep up the good work, kuten ruotsalaiset ystävämme sanoisivat. Nurmikko onkin jo aika pitkää taas…kohta pääsee laittamaan antenni-Peltorit päähän ja suhaamaan nurmikon ja virtuaalimaailmojen pariin. Siihen asti morjens!

Historialliseksi tilaisuuden tekee ensinnäkin se, että edustaja Kasvi lienee toistaiseksi ensimmäinen suomalainen poliitikko, joka on esiintynyt Second Lifessa. Tilaisuus veti EduFinlandin virtuaalisalin täyteen (ennätysyleisö, 80 avataria) ja teknisistä kapasiteettirajoituksista johtuen osa tilaisuuteen pyrkineistä jäi alueen ulkopuolelle.

Lisätietoja http://somedi.blogspot.com/2009/05/ennatysyleiso-jyrki-j-kasvin-esitys.html
http://www.kasvi.org/index.php?7712

Tuija pohti (liittyen löyhästi wikipuolueeseen), että meneekö henkilökohtaisen brändin ylläpitämisessä kaikki aika ja energia sitten fanien tyytyväisinä pitämiseen siten, ettei aikaa enää jää niiden hyvien päätösten ja asioiden tekemiseen. Noin yleiskommenttina näkisin, että wikipolitiikka ei paljon poikkea normaalista politiikasta, sillä kyllä nykyisinkin ne politiikan julkkishahmot käyttävät melkoisesti aikaa ja vaivaa julkisuuskuvansa ylläpitämiseen (esim. lööppiaiheiden tarjoaminen sopivasti ennen vaaleja). Ei se wikimäinen päätöksenteko ja suosion kerääminen poikkea nykyisestä kuin teknologian osalta.

Samoin, kun podcastissa pohdittiin, että wikipolitiikassa niskan päällä olisivat ne, jotka osaavat esittää mielipiteensä parhaiten wikimäisessä ympäristössä (ajatuksena, että tämä on epäreilua), niin ihan samalla tavalla nykypolitiikassa vaaditaan tiettyjä taitoja, jotta pääsee vallankahvaan kiinni. Taidot voivat olla erilaisia, mutta yhtä kaikki valta kasautuu niille, jotka osaavat oikeat temput ja kasaavat oikeat verkostot. Tämä ei tee kuitenkaan maailmasta epäreilua: Jos tasa-arvoisuus vedetään liian pitkälle, päädytään tasapäistämiseen, jossa lätätään hyvin pärjääviä, jotta kaikki pysyvät samassa asemassa. Todellisessa tasa-arvossa on mahdollisuus kaikille toteuttaa potentiaaliaan, eikä kaikilla ole edellytyksiä tahi kiinnostusta esim. politiikan huipulle. Ne, jotka sinne haluavat, treenaavat tarvittavia taitoja jotta pärjäävät.

Valtaan liittyen tulee mieleen Nassim Talebin Musta joutsen -kirja, ja sen esittelemät ajatukset mittakaavattomista aloista. Perusviesti on se, että valta/maine/suosio kasautuu tietyille ihmisille hyvin pitkälle sattuman kautta. Oletetaan 50 kohtuullisen hyvää laulajaa tai blogia tai twitterin käyttäjää tai wikikirjoittajaa tai tieteellistä artikkelia; sattuman kautta joitakuita niistä suositellaan blogissa, levy-yhtiön kokouksessa, toisessa artikkelissa tms. ja tästä seuraa yhä uusia mainintoja, suositteluja ja kannatusta. Ja tällainen suosio ei seuraa normaalijakaumaa, vaan nimenomaan kasautuu. Joillain supertähdillä on suhteettoman suuri kannatus, muilla taas ei juuri lainkaan. Esimerkkejä esim. Britney Spears tai Harry Potter -kirjat.

Tähän liittyen se tilastollinen “fakta”, että huippumatemaatikot tekevät suurimmat löydöksensä alle 30-vuotiaina, ei liity siihen, etteikö vanhempana voisi tehdä suuria löydöksiä (kuten useimmat sen tulkitsevat). Jos uransa alussa ei saa jotain hyvää aikaan, jolla saa sen artikkeliviittauspistetilinsä kunnolla auki, ei sitä koskaan myöhemminkään saa kasvamaan. Hyvä pelinavaus takaa paljon uusintaviittauksia ja suhteettoman suuren maineen kasvun, eli pääsyn “huippumatemaatikko”-kategoriaan. Jolloin jälkikäteen voidaan todeta, että huippumatemaatikot ovat kaikki tehneet menestyneimmät artikkelinsa uransa alussa.

Samalla tavalla käytännössä kaikki ammattiuhkapelaajat ovat uhkapelaamisen aloittaessaan kokeneet uskomattoman hyvää onnea, joka on saanut heidät aloittamaan ammattilaisuran. Oletetaan taas vaikkapa 100,000 amatööripelaajaa Las Vegasissa. Tilastollisesti on todennäköistä, että pelkästään ruletissa punaista pelaamalla 10 kertaa peräkkäin näistä noin 100 henkilöä voittaa joka kerta (ja muutama voittaa 15 kertaa peräkkäin). Tämän “ihmeellisen onnen” kannustamana osa heistä sitten alkaa pelata ammatikseen. Jolloin jälkikäteen katsoen ammattiuhkapelaajien urat ovat alkaneet “kohtalonomaisen onnen” myötä.

Luokanopettajana opetan lähes kaikkia aineita, joten en osaa ottaa kantaa siihen, minkä aineen opettajalle “atk-asiat” tämän päivän koulussa kuuluvat. Itse olen yrittänyt soveltaa sitä kaikkiin aineisiin. Itselleni läheiseksi on tullut valokuvan käyttö opetuksessa. Esim. käsittelimme fysiikan ja kemian tunnilla pintajännitystä. Yritimme laittaa euron kolikolle mahdollisimman monta pisaraa. Luovat oppilaani laittoivat pisaroita käsivarrelleen. Otin pisaroista kuvia ja laitoin ne luokkani sivulle. Kuvat saivat suuren suosion ja varmasti ilmiötä myös ihmeteltiin kovasti. Samoin liikunnassa video- ja valokuvaaminen motivoi lapsia kovasti.
Tyttäreni on yläkoulussa seitsemännellä luokalla. Keväällä olimme tilaisuudessa, jossa eri oppiaineiden opettajat kertoivat kasi- ja ysi-luokkien valinnaiskursseista. Atk-opettaja kertoi, että he opettelevat office-ohjelmia kuten powerpointia, wordia ja exceliä. Kysyimme, eikö tietokoneita voisi käyttää luovemmmin ja antaa oppilaille myös enemmän vapauksia. Vastaus oli hyvin epämääräinen ja tyrmäävä ei. Lapseni ei valinnut atk-kursseja;)

Joskus muinoin ATK-opetusta antoi usein sama opettaja, joka opetti myös fysiikkaa tai kemiaa. Matemaattis-luonnontieteellisen osahan tietojenkäsittelytiede (kai) on, mutta tuntuisi luontevammalta että aine olisi esimerkiksi äidinkielenopettajien vastuulla. Mikä on tilanne kouluissa nykyään tämän suhteen?

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: “Viestintä- ja mediataito -aihekokonaisuuden päämääränä on kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja, edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä sekä kehittää median käyttötaitoja. Viestintätaidoista painotetaan osallistuvaa, vuorovaikutuksellista ja yhteisöllistä viestintää. Mediataitoja tulee harjoitella sekä viestien vastaanottajana että tuottajana.”

Minulla on entisiä oppilaita Facebook-kaverereina ja välillä koen melkoista myötähäpeää heidän postauksistaan tai kuvistaan. Mielestäni koululla olisi hyvä mahdollisuus olla tulevaisuuden tekijä hyödyntämällä sosiaalisen median työkaluja. Oppilaat elävät jo siinä maailmassa. Koulun olisi jo korkea aika siirtyä myös sinne.