Verkkoidentiteetin rakennusainekset: Profiilikuva
Kuva viestii persoonallisuudesta voimakkaasti. Se kertoo yhdellä vilkaisulla, onko nettipersoona rento vai muodollinen, vakava vai humoristinen, huoliteltu vai hutaistu.
Vaikka olisi verkossa omalla nimellään, kasvojaan ei välttämättä tarvitse esitellä. Profiilikuvaksi voi valita jonkin muun kuin kasvokuvan. Varmin valinta on tällöin itse otettu valokuva jostakin maisemasta tai esineestä. Kiiltäväkylkinen kahvipannu vai täysi työkalupalkki? Koivun oksa, ahomansikka vai voikukka? Omalla kotikadulla otettua näkymää ei kannata käyttää profiilikuvana jos haluaa varmistaa, että kukaan ei voi siitä päätellä, missä asuu.
Jos omalla naamalla esiintyminen on luontevaa, nettiprofiilia varten kannattaa kuvauttaa tuore kasvokuva. Kännykkäkamerallakin saa nettiprofiilikuvaksi kelpaavaa jälkeä, mutta sitä parempi, jos käytettävissä on digipokkari. Jos tietokoneella on nettikamera, saa kuvan silläkin.
Joissakin palveluissa kasvokuvaa edellytetään. On palveluja, jotka perustuvat sille idealle, että itsestä kootaan kuvagalleriaa. Kotimainen esimerkki tällaisesta on erityisesti nuorten suosima IRC-Galleria. Omien kuvien esittely voi tuntua oudolta, mutta toisaalta 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat vauvasta asti tottuneet poseeraamaan digikameralle. Heidän kuviaan on lähetelty sähköpostissa ystävien ja sukulaisten ihasteltavaksi. Netin kuvagalleriat ovat saman kulttuurin jatketta, nyt hyväksyntää haetaan vain kaveripiiristä.
Kun kerran muokkaa asiallisen profiilikuvan ja tallettaa sen tietokoneelleen sellaiseen paikkaan, että löytää sen toistekin, uusiin palveluihin rekisteröityminen sujuu nopeasti.
Tunnistettavaa, edestä päin kuvattua, kasvokuvaa kannattaa suosia profiileissa, joita käytetään julkiseen yhteiskunnalliseen ja ammatilliseen esiintymiseen. Kuvan tyylilajia valitessa voi miettiä, millaisen kuvan haluaisi nähdä ammattilehdessä nimitysuutisensa yhteydessä.
Jos käy otattamassa nettiprofiilikuvan ammattivalokuvaajalla, on kuvan internetkäytöstä sovittava erikseen. Jo hankittua muotokuvaa ei siis ole lupa skannata nettiin sopimatta siitä jälkikäteen.
Harrastusyhteisöön sopii vapaamuotoisempi kuva. Parhaan lopputuloksen saa, jos värvää valokuvaustaitoisen ystävänsä urakoimaan valikoiman otoksia itsestä sinusta harrastuksen parissa. Sopivaa tyylilajia hakiessasi voi tällä kertaa miettiä, miltä kuva näyttäisi paikallislehdessä omasta harrastuksesta kertovan jutun yhteydessä.

Kaverin kanssakin on hyvä sopia kuvan käyttöoikeuksista verkkopalveluissa. Paras olisi, jos tästä sopimisesta jäisi kummallekin talteen kirjallinen dokumentti, ettei asiasta tule myöhemmin epäselvyyttä.
Kun perustaa tunnuksia sellaiseen verkkopalveluun, jossa ei aio esiintyä julkisesti tunnistettavalla persoonallaan, valitaan profiilikuva sen mukaan. Kuvassa voi edelleen esiintyä itse, mutta tällä kertaa kasvoja peittävät hiukset tai kuva on tyylitelty siluetti.
Palveluihin voi hyvin rekisteröityä aluksi ilman kuvaakin ja lisätä sen vasta, kun tietää haluavansa jäädä taloksi joksikin aikaa. Profiilikuvan voi vaihtaa mielensä mukaan, joten sen pohtimiseen ei kannata käyttää kovin paljoa aikaa verkkouran alussa. Kun on ollut yhteisössä mukana jonkin aikaa, on myös itsellä parempi käsitys siitä, millaisella kuvalla omaa persoonaa haluaa tuoda esille.
Jos sopivaa kuvaa ei ole käsillä, kannattaa profiili mielummin jättää kuvattomaksi kuin kopioida kuva verkosta. Tottuneet verkon käyttäjät tunnistavat heti tyypilliset netistä imuroidut sarjakuvasankareiden tai julkkisten kuvat ja vaikka palvelun ylläpito katsoisikin tekijänoikeusrikkomusta läpi sormien, niiden käyttäminen on noloa.

Keskustelua