Kehitys kehittyy, nykyään SL:ssä mikä tahansa bändi voi esiintyä livenä kansainväliselle yleisölle. Muistamme mm. Laiskan Miehen…

Ehhh miljonääriksi on vielä matkaa, edes Linden-miljonääriksi. Mutta hauskaa matkalla on!

Darleez

Kiinnostavaa tässä on myös se, että SL:ssä voi toimia (yrittäjä, hengaajana jne.) olet sitten Mongoliasta, USA:sta ja Suomesta. Kansallisuus tai sijainti ei ole määrittävä tekijä. Muistan 1990-luvun alussa, kun tiedotusvälineissä ihmeteltiin joidenkin metallibändien maailmanlaajuista underground-suosiota (silloin kirjepostissa läheteltiin flyereitä, fanzineita ja demoja ympäri maailmaa). Suomessa näistä bändeistä ei tiedetty juuri mitään. Bändillä voi olla levytyssopimus ranskalaisen firman kanssa ja kymmeniä tuhansia faneja Etelä-Amerikassa vaikka suuri yleisö Suomessa ei tiennyt bändistä mitään.

Ehkäpä erilaisiin verkkoyhteisöihin pesiytyvä internet-yrittäjyys on uusi “underground” nyt kun ug-musaskene elää jo puolijulkista elämäänsä netin erilaisissa musajakelupalveluissa ja MySpaceissa? Ehkä jossain vaiheessa lehdissä ihmetellään Darleez DeCuiria, joka on ensimmäinen suomalainen SL-miljonääri Sitten päivitellään mikäs semmonen Second Life on ja miten siellä joku suomalainen on voinut rakentaa huiman yrityskonsernin.

Tuo mihin sekä Yoe että Darleez viittaavat, että aktiivinen virtuaalielämä edellyttää omien päämäärien luomista ja niihin satsaamista, siinä voi olla hyvinkin perää. Tarvitaan yrittäjähenkistä käsityöläisyyttä, esimerkiksi.

Suomalaisten väitetään olevan keskimäärin aika vastentahtoisia hakeutumaan yrittäjäksi. Käsitykset työstä ja työelämästä saattavat jo nuorilla olla yllättävän perinteisiä, turvallisuushakuisia, jopa näköalattomia (ks. esim. Tekesin tuore julkaisu Nuorten tulevaisuuskuvat).

SL:n – tai vastaavan – mahdollisuudet ovat kuitenkin suuret ja vaikuttaa siltä, että kansallisuudesta riippumatta ne jotka löytävät SL:stä keinon itseilmaisuun (esim. roolipelit SL:n sisällä, esiintyvät taiteilijat) ja luomiseen (rakentajat, designerit, animaattorit, jne) tai ne, jotka ylipäätään haluavat kokeilla liiketoiminnan kehittämistä SL:ssä, jäävät sinne. Tämä vaatinee teknis-taiteellisia kykyjä ja jos vielä haluaa tuotoksiaan saada kaupaksi ei pienestä bisnesälystäkään ole haittaa Varmaa on, että pelkkä virtuaalituotteiden tai -palveluiden tuottaminen ei riitä, on satsattava markkinointiin ja asiakkaisiin, löydettävä oikeat keinot, kontaktit ja verkostot, ihan niinkuin RL:ssäkin.

Vaikka SL:stä onkin uutisoitu Suomessa, minulla on sama kokemus kuin Yolandalla, ei tätä vain tunneta. Suomalaiset taitavat tosiaan viettää aikaansa muissa nettipalveluissa, ainakin nyt näyttää siltä. Ja vaikka SL ei itsessään ole peli, chattihuone tai deittipalvelu, kaikkia näitäkin asioita voi SL:ssäkin toki harrastaa.

Hieno uutinen on tietysti se, että mm. oppilaitokset ovat nyt heräänneet Suomessakin tutkimaan miten SL:ää voi hyödyntää opetuksessa. Veikkaan että perässä tulee lisää uusia suomalaiskäyttäjiä muiltakin aloilta, ja ennen pitkää ne RL-busineksetkin seuraavat perässä. Sitten kun tätä kautta tulee sitä suomenkielistä palvelua ja aktiviteettia lisää, niin toivottavasti kynnys lähteä kokeilemaan SL:ää monella madaltuu

Mun vastausehdotukset:

1) SL on teknisesti liian kökkö, vaativa, raskas…
2) SL vaatii liikaa aikaa, casual hengaaja/pelaaja ei ehkä saa kicksejä lyhyellä aikavälillä
3) Nuorempi porukka hengaa FB:ssä tai Galtsussa. Monilla motiivina kuitenkin hengata kavereiden kanssa tai tutustua uusiin tyyppeihin, joita voisi myös tavata irl.
4) Osa käyttäjistä on toimintafokusoituneita eli ovat netissä, koska haluavat deittailla, pelata, tavata kavereita, askarrella jne. SL:ssä intressit tulisi tarjota tarjottimella – liian avoin voi olla liian hallitsematon?.

Ei siis riittävää motiivia viettää aikaa siellä.