Ehkä vain kuvittelen, mutta yllättävän monella foorumilla, tämä Sula Pinta -jakso mukaan lukien, on aivan viime aikoina ollut puhe opettamisesta. Hyvä kysymys tuo: onko opettajan rooli ja/tai asema muuttumassa?

Kemppisen jaksossa, jossa oli mukana Kemppisiä neljässä (!) polvessa, väitettiin että Suomessa on maailman paras opettajankoulutus. Keskustelijat saattoivat olla hiukan jäävejä, mutta OECD:n PISA-tutkimusten toistuvat huipputulokset voivat hyvinkin kertoa jotain.

Ohjelmassa oli myös mukana WSOY:n entinen pääjohtaja Hannu Tarmio, joka sanoi jossain vaiheessa:”Opettajuudessa ja johtajuudessa pitää ilon olla läsnä, muuten meistä ei tule ihmisiä”. Tämä on tärkeä pointti.

Pidän siitä, että jaksatte Sulassa Pinnassa mietiskellä virtuaalimaailmoja monelta eri kantilta. SP-kuuntelijasta tuntuu joskus siltä, että yritätte kerätä seuraavan lauseen ()-muuttujalle erilaisia mahdollisia arvoja: “Virtuaalimaailmassa pitää ilon olla läsnä, muuten meistä ei tule ()” (Tarmiota vapaasti lainatakseni)

Economistin väittelyn moderaattori siteerasi loppuyhteenvedossaan erästä keskustelijaa: jos on totta kuten väitetään, että sosiaaliset verkostopalvelut ovat luonteeltaan avoimia ja ei-hierarkkisia, niin silloin ne tulevat vaikuttamaan positiivisesti opetukseen vain, jos opetusinstituutioiden hierarkkiset rakenteet puretaan, lastentarhoista aina yliopistoihin asti.

Vähempi kuin vallankumous ei siis riitä.

.b