Sula Pinta

Muusikko ja mikrofoni – tyyppiset kokoonpanot hallitsevat Second Lifen livemusiikkitapahtumien listalla, totesi Rik Panganiban maaliskuussa julkaisemassaan Your World, Your Music: a study of music diversity within Second Life – tutkimuksessa (pdf, 12 sivua)

Hän kävi läpi kaikki löytämänsä heinäkuun 2006 SL – musiikkitapahtumat ja kategorisoi ne broadcast-radion musiikkiformaattien jaottelusta muokkaamalleen genrelistalle. Elektroninen musiikki hallitsi äänitettyjen tallenteiden esittämis – tapahtumissa, koska SL:een on kohtuullisen yksinkertaista tuoda olemassaoleva äänistreami ulkoiselta streaming – palvelimelta. Sen sijaan kokonaisen orkesterin mikittäminen ja miksaaminen live-esitystä varten olisi haasteellisempi tehtävä, minkä vuoksi tällaisia tilaisuuksia järjesteään varsin harvoin, jos ollenkaan. Yhden äänilähteen livemusatapahtuma on vielä järjestettävissä. SL:een mukaan tuleva ääni tuonee kiinnostavia uusia mahdollisuuksia musiikkitapahtumien järjestämiseen.

Seuraava kiinnostava musiikkiaiheinen isompi tapahtuma on Guardian-lehden kuun vaihteessa järjestämä kolmipäiväinen SecondFest.

Sain koulut käytyä ja lähdin ulkomaille.

Tapahtuuhan moista useinkin, ainahan Suomesta on lähdetty muille maille kun ei kotomaa töitä tarjoa. Mutta vain muutama vuosikymmen aiemmin, puhumattakaan edellisvuosisadoista, muutto näinkin kaukaiseen maahan olisi merkinnyt todellista eroa läheisistä – kirje kulki hitaasti ja niitä kirjoitettiin harvoin. Ja jos joskus pääsi palaamaan kotikylään, saattoi hyvin löytää itsensä vieraasta joukosta. Nuoruudenrakastettu kaitsee toisen miehen lapsia, naapurinkaveri joi itsensä hengiltä, kylän vanha kirkko tai ostoskeskus paloi vuosia sitten ja sen tilalle on saatu uusi seuraintalo tai monitoimihalli, jonka ympärillä yhteisön elämä nykyisin pyörii.

Ja sekin, jonka kanssa on kirjeitse keskusteltu vuosia, jonka ajatukset tunnet paremmin kuin omasi, on vuosien aikana muuttunut aivan toisen näköiseksi, eikä hänen puheensa kuulosta lainkaan samalta kuin kaunis käsiala. Ehkä oletkin jakanut haaveitasi olemattoman virtuaalihahmon kanssa?

No, taiteelliset sanankäänteet sikseen: “virtuaalisuus” ei ole mitään uutta, eikä pikaviestin-kommunikaatio toisella puolella maailmaa asuvan ystävän kanssa pohjimmiltaan eroa paperikirjeenvaihdosta.

Usein kuulee sanottavan, että verkkoelämä on säälittävää. Elämättömille nörteille, jotka eivät osaa tehdä mitään Oikeassa Elämässä, jotka eivät halua poistua koneensa äärestä, jotka eivät pysty oikeisiin ihmissuhteisiin? (Säälitäänkö myös 1800-luvulla kaukaiseen etelä-Eurooppaan muuttanutta suomalaista, joka ei tyytynyt oikeisiin ihmissuhteisiin uudessa kotikaupungissaan vaan vietti tuntikausia joka viikko kirjeitä kirjoittaen?)

Jokainen meistä osaa sulkea kännykkänsä ja jaiku-ikkunansa, vaikkapa viettääkseen iltaa ystävien kanssa Guitar Heroa pelaten. Loggata itsensä ulos Second Lifesta kiivetäkseen vuorelle katsomaan auringonnousua. Verkkoelämä ei siis korvaa oikeaa elämää, joten se siitä. Voimme myös lakata pohtimasta, mikä nykyisessä elämänmenossa (Hollywood? Mainostajat? Huono terveys?) ajaa ihmisiä virtuaalimaailmoihin.

Fakta on, että ihmiset ovat verkossa. Ehkä olisi aika alkaa pohtia, miten tästä eteenpäin.

–

ps. Onpa muuten vaikeaa löytää oma äänensä kirjoittaessaan blogipostausta uudelle foorumille. Kaikkea sitä oppii:)